Dilbert- sarjakuvilla ei ole yhtenäistä juonta, vaan jokaisella stripillä on oma juoni. On joitakin tapauksia, joissa juoni saattaa jatkua toiselle tai kolmannelle stripille, mutta niitä on melko vähän. Toistuva teema kuvissa saattaa olla työntekijöiden vähäinen arvostus. Joissakin kuvissa Dilbert saattaa suuttua, kun häntä ”laiskempi” työntekijä ylennetään ja pomon syyt ylentämiseen ovat aika huonoja. Alice myös suuttuu usein ja hän luulee syyn olevan siksi, koska hän on nainen, eli seksismi.
Sarjakuvien päähenkilönä toimii Dilbert. Hänellä on pyöreät silmälasit, valkoinen kauluspaita, jota somistaa puna-musta raitainen solmio. Luonteeltaan hän on melko äkkipikainen useimmiten työkavereitansa kohtaan ja on sarkastinen sekä häijy.Dilbertin äiti on älykäs ja Scrabble-pelin ahkera pelaaja. Dilbert omistaa kaksi lemmikkiä, Dogbert ja Ratbert. Dogbert on puhuva koira, jonka unelmana on valloittaa maailma ja orjuuttaa kaikki ihmiset. Hän on valkoinen pyöreä eläin, jolla on silmälasit ja musta pallonenä. Peruspiirteitä ovat mm. ihmisten viha, muttei Dilbertiä kohtaan. Dogbert kuitenkin pilkkaa/kiusaa Dilbertiä jatkuvasti. Dilbertin toinen lemmikki, Ratbert, on oranssin värinen hiiri, joka on herkkäuskoinen ja viaton. Ratbert karkasi eläinkokeista ja saapui Dilbertin kotiin. Muita tärkeitä henkilöitä ovat Dilbertin pomo, jonka pää on keskeltä kalju, mutta sivuilla on ”piikikkäät” hiukset. Alice, joka on Dilbertin työkaveri ja hänellä on kolmionmuotoiset hiukset. Wally ja Asok ovat myös Dilbertin työkavereita ja Catbert on punainen silmälasipäinen kissa, joka on ilkeä ja tykkää piinata muita ihmisiä.
Tapahtumat sijoittuvat useimmiten toimistoon, tai Dilbertin kotona. Ympäristö vaikuttaa yksinkertaiselta, ei mitään ylimääräisiä tavaroita tai häiriötekijöitä. Syy tähän on se, että Adams ei jaksanut piirtää ylimääräisiä asioita tai syytti omaa piirustustaitoaan. Tavarat vaikuttavat olevan välillä ”yksipuolisia”, eli ei kolmiulotteisia. Yhdessä kuvassa saattaa olla vain pomo ja pöytä.
Kuvat ovat aika selkeitä, jotkut stripit ovat värillisiä tai musta-valkoisia. Piirrostekniikka värillisissä kuvissa ei eroa paljoa musta-valkoisista, vain värit lisättyinä kuviin. Värit on väritetty niin, että niissä ei ole mitään esim. varjostuksia, vaan yhdellä värillä koko väritettävä osa. Tausta sen sijaan on väritetty niin, että ylhäältä alas väri haalenee. Musta-valkoiset stripit koostuvat yleensä kolmesta kuvasta, kun taas värilliset koostuvat kahdeksasta kuvasta. Kuvat ovat melko simppeleitä, esim. luonnon ruoho näyttää kuin pehmeältä vihreältä patjalta, kun niihin ei ole piirretty viivoja korostamaan ruohon rehevyyttä. Jos tapahtumat sijoittuvat toimistoon, niin yleensä taustalla ei ole mitään kuin valkoista.Väreillä ei ole paljoa symbolista merkitystä. Henkilöiden asettelu, eli näkökulmat/kuvakulmat on hoidettu niin, että jotkut voivat olla 1.persoonan näkökulmasta tai jonkun tavaran takaa kurkistetaan tapahtuma.
Kuvien ja tekstin suhde on sopiva, eli 50/50. Asiat on tiivistetty hyvin puhekupliin ja kuvien koko puhekuplien alla on hyvä. Lukutaidoton kyllä pystyisi ymmärtämään kuvaruudut, koska kuvissa näkyy selvästi henkilöiden ilmeet ja liikehdinnät. Joissakin kuvissa ilmeet saattaa pysyä samanlaisina, joten se voi estää lukemista. Tarina stripeissä etenee suurimmaksi osaksi tekstin/puhekuplien avulla, kuvat eivät oikein paljoa kerro. Teksti ei aina välillä kuvaa tapahtumia, vaan voi myös liittyä ulkopuolisiin asioihin, mutta tätä on melko vähän.
Dilbertissä näkyy hieman stereotypioita toimistotyöstä. Esim. Dilbertillä on valkoinen kauluspaita, silmälasit symboloivat ”nörttimäisyyttä” ja toimistotyö kuvataan tylsänä. Adams on ottanut sarjakuviinsa mukaan usein arkisia tilanteita ja tehnyt niistä enemmän viihdyttävämmän. Hän on ottanut mukaan myös tositilanteita, esim.1990-luvun puolivälissä tehdyt henkilöstövähennykset Amerikassa.
Valitsin Dilbertin, koska rehellisesti sanottuna minua vetää puoleensa ”söpösti” piirretyt hahmot. Olen kuitenkin ”kaikkiruokainen”. En ollut aiemmin lukenut Dilbertiä, mutta olen nähnyt siitä pari strippiä sanomalehdestä. En silloin kiinnostunut, mutta kun tuli tämä sarjisanalyysi-tehtävä, niin päätin ottaa Dilbertin, vaikka ensimmäinen vaihtoehtoni oli Kamut.Luettuani Dilbertin Juhlakirjan, niin se on vaikuttanut hyvältä, hauskalta sekä sarkastiselta.Dilbert Juhlakirja sisältää Scott Adamsin valitsemiaan suosikki strippejä ja kertoo myös vähän hänen elämästään. Joidenkin strippien välissä on väliteksti, jossa hän selventää tai tarkentaa, jos strippi on ollut aiemmin epäselvä.
